Kutsu  Pauha  Matti  Jaakko  Jukkolalle

Alustus   aiheesta: Asukkaana  ja  maanviljelijänä  Pyhäjoella:  näkökulmia  kotiseudulta  lapsuudesta  nykypäivään.  Alustuksen  kesto  30-40  minuutt

 

Paikka  Aleksinkulma:  Oulun  Seudun  Pyhäjokisten  yhteistapaaminen.  Aika  10.10.2013. Klo:18

 

 

   Hyvää  iltaa  kaikille  ja  nöyrä  kiitos  kutsusta,  tulla  teidän –Entisten  Pyhäjokisten—luokse,  kertomaan   elämästäni  ja  työstäni  Pyhäjoella,  teille  jotka  myös  näin  suuresti  arvostatte  synnyinpitäjää,  että  oikein  yhdistystä  pyöritätte.

 

 

 

  Minähän  olen  oikeen  ”Onnen  Pekka” ja  etuoikeutettu, että  oon  saanu  asua  Pyhäjoen Liminkakylälln Jukonperällä, harjoittaa maa-jametsätaloutta, jossa olen tuntenut olevani kutsumusammatissa, josta jo lapsena  haaveilin . Iltarukouksissa pyysin, että saisin vaimon jalapsia, sekä voimaa heitä kasvattaa Herran pelkoon.

Vaimo  ja  yhdeksän  lasta, 25 lastenlasta  ja  seitsemän  seuraavaa  polvea  osoittaa,  että  toiveita  on  kuultu.

 

 

  Minä  olen  syntynyt  siellä  Jukonperällä  Kankaalan  kamarissa ( joka  muuten  on  Yppärin  kylää,  koska  se  on  Karjaluodon  numerua ) 3.8.1939.  siis  juuri  ennen  talvisodan  syttymistä,  köyhän 11  lapsisen  perheen  nuorimmaisena. Olen  kasvanut  isättä,  sillä  isä  on  lähtenyt  kotoa  pois,  vähän  ennen  minun  syntymää. ( Eivät  ole  koskaan  eronneet  virallisesti,  eikä  uskollisuuslupausta  rikkoneet,  mutta  jotakin  erottavaa  on  kuitenkin  ollut—isä  syytti  äidin  sukua  asioihin  sekaantumisesta—tiedä  häntä.)

 

  Lähinnä  veljien  ja  siskojen  huolenpidon  ja  kasvatuksen  varassa  oon  varttunut,  sillä  äitillä  oli  yli  voimien  työtä  ja  huolta   suuresta  katraasta  ja  sen  toimeentulosta  ilman  miehen  turvaa  ja  työpanosta. 

Olletikkin, kun  isänmaa  kutsui  kaksi  vanhinta  poikaa,  puolustamaan  vapauttamme.  Vanhempi  heistä  Toivo  tuotiin  sankarihautaan,  Timo  pääsi  rauhan  tultua  hieman  haavoittuneena  kotiin.

Lisäksi  talvella  1944  kolmanneksi  vanhin  poika  kuoli  tapaturmaisesti  halkopinon  ja  kuorma-auton  välissä  puristuen,  sekä  saman  vuoden  kesällä  meiltä  paloi  koti.

 

  Vanhemmat  sisarukseni  kävivät  kansakoulua  Keskikylällä,  jossa  piti  olla  kortteeria,  mutta  minun  annettiin  odottaa  yhdeksän  vuotiaaksi  koulun  aloitus,  kun  lähelle  Pahkasaloon  oli  koulu  tekeillä.  Sitä  kävin  muutaman  vuoden,  mutta  äidin  sairauden vuoksi  jouduin  lopettamaan  koulun  ja  alkaa  navettamieheksi.

 

  Äiti  kuoli  yllättäen  ollessani  neljätoista  vuotias.  Ja  tästä  alkoi  oman  nokan  asettaminen  tuulta  päin,  kun  velipojan  kanssa  alettiin  lunastamaan  omaksi  perikunnan  tilaa, aluksi  oli  siskokin  mukana.

 

  Se   oli  työtä, työtä, ja  työtä,  Kivenraivausta, pellontekoa, metsätöitä  jos  sai, oli Jukonperän  maantien  teko,  kolme  kesää..  se  oli  lisäksi  köyhyyttä.  kaksi.lehmää,,joiden  maitotilkka  meijeriin, velkaa  lyhentää,  kaupasta  vähän  margariinia,  joka  suolattiin, metsästä  lintuja, pellolta  muu ruoka.

 

  Sain  voimakkaan  hengellisen  herätyksen  ja  kahdeksantoistavuotiaana  sain  parannuksen  armon, joka  muutti  elämää  ja  harrastuksia.  Olen  heikko  ja  kompasteleva  kulkija, joka  hyvin  arasti  kehtaa  sanoa  itseään  kristityksi, mutta  halu  on  että  pääsis  perille, sekä  mahdollisimman  moni  kanssakulkija  ja  siksi  olen  pitkään  ollut  mukana  lähetystyössä  pienellä  osuudellani.

 

  Mutta  pelto  lisävy  ja  samoin  karja  ja  talvisin  minä  lähdin  ulkopaikkakunnille  metsätöihin  rahan  perään,  kun  lähellä  ei  ollut.  Hätäaputyönä  lapiolla  kaivettavat  kanavatyöt  oli  ainoita  50-60  luvulluilla,  joihin  pääsyvaatimus  oli  työllisyyskortti,  jota  me  ei  saatu,  kun  olimme  ”maanomistajia.”Velkana  olevat  peltotilkut.

1. talven  olin  Snappertuunassa  Karjaan  lähellä  hakkuulla,  josta  toin  sen verran  rahaa,  että  kesällä  rakensimme  velipojan  kanssa  uuden  navetan,  joka  varustettiin  juomakupein,  tiili  katoin  jne.

 

  Seuraavan  talven  61-62  olin  Alhsrömin  metsässä  Noormarkussa,  oikein  kämpällä,  jossa  myös  työtuuri  ja  terveys  oli  hyvä,  ettei  yhtään  rokuli  arkipäivää  tullut  koko  talvena.

 

 No  sieltä  palattua  tuli  iso  muutos  elämässä,  kun  Ainon  kanssa  käytiin  Pyhäjoen  pappilassa rovasti  Tihisen  vihittävänä.  Ja  ostettiin  oma  mökki, (Uutela ,jossa  vieläkin  asumme, tosin  talo  on  uusi )  johon  seuraavana  keväänä  muutin  meidän  vähät  kamppeet  ja  Aino  tuli  taksilla  Kalajoen  synnytyslaitoksen  kautta,  tuoden  tullessaan  esikoistytön. 

  Syksyllä  olin  tehnyt  navettarakennuksen  kivijalan,  talvella  ostin  ja  purin  ison  hirsisen  asuinrakennuksen  Saloisista  ( puu  pula,  hakatut  metsät)  siitä  plus uudesta puusta  tehty,  sisältä  rapatuilla  seinillä  oleva  seitsemän  lehmän  plus  nuoren  karjan    navetta.  otti  syksyllä  sisäänsä  kaksi  lehmää  ja  vasikat +hevosen.

 

Navetta  täyttyi  vuosi  vuodelta  ja  ruoka  karjalle  riitti  vuokrapeltojen  turvin.  Silloin  ei  kukaan  myynyt  peltua,  eikä  etes  nevaa / luonnonniittyä,  jota  kovasti  halusin,  että  sais  tehdä  lisää  peltua. Lisäksi  tuli  pellon  paketointi  korvaus  valtiolta,  jonka  kanssa  oli  vaikea  kilpailla  vuokran  hinnasta.

 

  Kunnes  1979  tuli  ilo  pommi,  kun  Jukon  Niilo  sanoi  minulle: Sinun  pitäisi ostaa  tämä  meidän  talo, että  se  tulis  asuttua.”  niin  se  ostettiin,  se  oli  iso  päätös  ja  suuri  velka,  jota  ei  koko  summalle  etes  saanut,  vaan  piti  myydä  lähes  tuhat  kiintokuutiota  hankintakaupalla  TS. itse  hakata  ja  ajaa  tienvarteen.

 

 Pari  vuotta  tämän jälkeen  ostin  vanhan  tiilitehtaan  Oulaisten  Petäjäskoskelta,  jonka  purku  ja  hirvittävä  tiilien  ajo  alkoi,  sekä  uuden  navetan  piirustusten  teko  Maaseutukeskuksessa  ja  laina-anomusten  teko  niin,  että  navetta  muurattiin  ammattimiesten  toimesta  kesällä  1983  

Ja  talvella  valmistui  16  lehmän ja  lihakarjan  sisältävä  navetta.

 

 Navetta  oli  kooltaan  linjassa  siihen  aikaan,  nimittäin  silloin  Suomen  maataloudessa  ja  maaseudulla  elettiin  hyvää  kehityksen  aikaa.  Oli  meijerit  pitäjissä,  teurastamot  maakunnissa,  kaupat,  koulut,  postit  kylissä.  Elämä  huokui  ja  näkyi  rakentamisena,  erilaisten  elämää  helpottavien  koneiden  ja  laitteiden  nopeana  lisääntymisenä, jossa  oli mm  putkilypsykone  ja  lantakone.

 

 Tosin  maatilojen  suureneminen  vähenti  väkeä  kyliltä,  joka  muuttovirta  vei  kirkonkylille,  kaupunkeihin  ja  sinne  mihin  työpaikkoja  syntyi.

 

  Maanviljelijän  elämä  on  ollut  ainakin  minun  osalta  työtä  vuorotta, mutta  terve  voimalla  ja  sitkeydellä  siunattu  mies  tekee  sitä  innolla,  kun  sen  tuntee  omakseen  ja  elämän  tehtäväkseen.  Siinä  tarvitaan  moni  ammattilaisuutta  suunnittelijasta  toteuttajaan.  Pitää  olla  uskallusta  riskien  ottamiseen, pitää  olla  pitkänajan  kylvökierto  ja  lannoitussuunnitelma,  pitää  osata  kylvää,  lannoittaa  oikein, ajaa,  huoltaa,  korjata  koneita,  hitsata,  pitää  kirjaa,  täyttää  vero,  EU  ynnä  lukemattomat  muut  lomakkeet.

 

                      JATKUVA    MUUTOS

  Lisäksi  maatalouden  muutos  on  ollut  mahdotonta  minun  aikanani.  Aloitin  hevosella  muutaman  hehtaarin  viljelyllä  vanhassa  navetassa,  olen rakentanut  kolme  navettaa, mennyt  harmajan  ferkun  ja  yksisiipisen  auran  ja  erikokoisten  muiden  konesarjojen  kautta  neliveto  traktoriin  ja  nelisiipiseen  auraan.  Samoin  metsäpuolella  kymmenvuotiaana  aloittanut  yksin  oman  puupää  pokan  kanssa,  kulkenut  16  kiloisen  moottorisahan  kautta  6  kiloiseen  ja  lopuksi  motoon.  Ja  ajo  puolella  hevosreen  pankolta  jäiselle  kopittoman  traktorin  istumelle,  josta  hankeen  hypäten  tekemään  käsin  kuormaa  suureen  korkealla  raiteella  olevaan  rekeen  ja  taas  hiestä  märkänä  lumiselle  istuimelle  kannikkoista  tietä  lanssia  kohti.  Sitten  hankin  metsätraktorin,  jossa  on  hytti,  mutta  kallis  kone  syö  miehen  leipää, mutta  ei  traktori  ja  mies  käsin  kuormauksella  sovi  yhteen.

 

  Koneellinen  puun  korjuu  ja  virmojen  puun  pystykaupan  suosiminen  ovat  vieneet  metsätyöpaikat  maaseudulta.  Se  on  valtavan  iso  asia.  Elikkä.  Suo  siellä,  vetelä  täällä. TS.  joka  asiassa  on  vähintäänkin  kaksi  puolta.       

 

                                          UUSJAOT

  Oli  yksi  suuri  tapahtuma,  joka  myönteisten  asioiden  lisäksi,  jätti  paljon  haavoja  ja  katkeruutta  ihmisiin, kun  vietiin  maita,  joihin  sisältyy  paljon  arvoja,  joita  ei  voi ” jyvittää”, sekä  myös  ihmisten  välisiin  suhteisiin

  

EU  VEI  MAUN  JA  TOI  APATIAN  JA  PEHEVILJELMIEN  ALASAJON

Se  vei  vapauden,  toi  paperi  pyrökratian,  että  paperien  täytöstä  tuli  tärkeämpi, kuin  viljelystä,  kuten  Neuvostoliitossa .

 

 

  Maaseudun  alasajoa  on  murheellista  seurata. 

Esim  meidän  kylän  yli  kuudensadan  asukkaasta  on  enää  jäljellä  runsaat  sata,  eli  joka  viides.

Pyhäjoen  kunnan  vajaa  6000  asukasta  on  pudonnut  n. 3300.

Kylän  Kolmesta  koulusta  ei  yhtään,  seitsemästä  kaupasta  ei  yhtään,  98  tilasta,  joissa  minun  elinaikana  ollut  lehmiä,  nyt  yhdessä  ilman  jatkajaa.

 

  Meillä  Liminkakylällä  tämä  vähä  väki  onneksi  hakee  yhteisyyttä   mm  Kylätoimikunnan  kautta,  joka  on  toiminut  virkeästi  jo  yli  kolmekymmentä  vuotta.  Se  järjestää  kerran  kuussa  kyläiltoja,  jossa  kahvin,  arvonnan,  milloin  vierailijan  tuoman  asian  ympärillä  keskustellen,  yhdessä  olosta  nauttien.  Järjestetään  vuosittain  myyntinäyttely,  virkistysretki  ym,  ym, ym.

 

  Kuntalaiset  ovat  lisäksi  työllistäneet  minua  vuosikymmeniä  valtuuston  ym  toimielimien  kautta,  kuten  myös  Seurakunta

 

  Kaiken  kaikkiaan  elämäni  on  ollut  rikasta,  köyhyydenkin  aikana, vaikka  lukemattomat  kerran  on  joutunut  laskunippua  selaamaan,  minkä  nyt  maksan,  mitä  voi  vielä  siirtää,  mihin  lainanlyhennykseen  pyytelen  jatkoaikaa???  Kaikista  on  lopulta  selvitty  ja  joka  päivä  syöty  leipää,  eikä  iltasetta  ole  lastenkaan  tarvinnut  mennä  nukkumaan.

MUUTOS  on  ollut  kaikkein  raskain  kestää,  kun  kaikki  jatkuvasti  muuttuu,  kun  juuri  olet  oppinut  asian,  niin  heti  uusi  eessä.  Tuntuu  ettei  läheskään  kaikki  muutokset  ole  olleet  kehitystä / siirtymistä  parempaan, vaan  muutosta  muutoksen  vuoksi.

 

  Jos  ja  kun  minä  moitin  asioiden  tilaa  ja  tehtyjä  ratkaisuja,  en  suinkaan  tee  sitä  tyytymättömänä  omaan  elämääni,  vaan  muiden  vuoksi  ja  ennen kaikkea tulevaisuuden  vuoksi. Minä  en  voi  hiljaa  enkä  toimetonna  seurata,  kun  raskaasti  puolustettua  isänmaatamme  ajetaan  alas. Sen  päätösvaltaa  ja  välttämättömiä  toimintoja  luovutetaan  vieraan  käsiin.  Ja  että  suurituloisille  annetaan  lisää,  samanaikasesti  monien  kärsiessä  hoidon,  hoivan,  tai  muun  välttämättömän  puutetta.

Toivon  teille,  kuin  koko  maalle  sitä,  että  korkeimman  käsi  olisi  varjelemassa  elämäämme.

 

 

      

Koska  tämä  sisältää  historiaa,  jota  ette  ehkä  kaikkea  tiedä,  niin  lähetän  luettavaksi,  jotta  näette  lähihistoriaa pätkän,  millaista  se  on  elämä  ollut  hetki  sitten. Jos  tämä  auttas  vähän  siinä,  kun  kaikki  ei  mene  suunnitelmien,  tai  toiveiden  mukaan,  eikä  rahaa  ole  riittävästi,  niin  on  ennenkin  selvitty,  niin  miksei  nyt.

 

 

 

T