Maakuntaa  kierrellessä  olen  puhunut  monista  asioista ja  vastannut  monenlaisiin  kysymyksiin, mutta  päällimmäisenä on mielessä, toinen  toistaan  karummat  kertomukset  elävästä  elämästä, joitten  kanssa  ihmiset  painiskelee. Tässä  yksi  niistä.

 

”Elämässäni  on  vain  työtä”. Aloitti  eräs  maanviljelijä  kertomuksensa, ja  jatkoi:” Minulla  on  70  lehmää, pellot, sekä  metsää  omistuksessa  ja  on  iso  perhe. Nousen  varttia  vaille  kuusi  ylös, menen  navettaan  ja  sieltä  selvittyä  lähden  metsätöihin, kotiin  palattua  on  ilta  navetoinnin  vuoro,  josta  pääsen  noin  kahdeksan  aikoihin  sisälle, kesällä  luonnollisesti  työt  jatkuu  pitempään.

 

  Metsästä  täytyy  välttämättä  saada  rahaa, että  selviää  laskuista, joka  selviytyminen  vaikeutui  entisestään, joku aika sitten, kun  maidon  tuottajahinta  putosi  noin  neljänneksen. Sen  hinta  ei  tahdo  riittää  rehuihin. En  vielä  tiedä  mistä  saan  rahat, apulannan  ostoon  kevääksi.”

 

Mies  oli  langan  laiha  ja  uupumus  näkyi  ulospäin. Suuresti  nousi  sääli  sisimpääni,  miestä  kuunnellessa  ja  katsellessa.

 Samalla  paheni  jo  oleva  huoleni  siitä,  mistä  ruoka  tulevaisuudessa,  jos  tämä  meno  jatkuu,  että  meidän  hyvinvointiamme,  EU:n  määräysvallassa  ajetaan  alas ?