Maakuntaa kierrellessä olen puhunut monista asioista ja vastannut monenlaisiin kysymyksiin, mutta päällimmäisenä on mielessä, toinen toistaan karummat kertomukset elävästä elämästä, joitten kanssa ihmiset painiskelee. Tässä yksi niistä.
”Elämässäni on vain työtä”. Aloitti eräs maanviljelijä kertomuksensa, ja jatkoi:” Minulla on 70 lehmää, pellot, sekä metsää omistuksessa ja on iso perhe. Nousen varttia vaille kuusi ylös, menen navettaan ja sieltä selvittyä lähden metsätöihin, kotiin palattua on ilta navetoinnin vuoro, josta pääsen noin kahdeksan aikoihin sisälle, kesällä luonnollisesti työt jatkuu pitempään.
Metsästä täytyy välttämättä saada rahaa, että selviää laskuista, joka selviytyminen vaikeutui entisestään, joku aika sitten, kun maidon tuottajahinta putosi noin neljänneksen. Sen hinta ei tahdo riittää rehuihin. En vielä tiedä mistä saan rahat, apulannan ostoon kevääksi.”
Mies oli langan laiha ja uupumus näkyi ulospäin. Suuresti nousi sääli sisimpääni, miestä kuunnellessa ja katsellessa.
Samalla paheni jo oleva huoleni siitä, mistä ruoka tulevaisuudessa, jos tämä meno jatkuu, että meidän hyvinvointiamme, EU:n määräysvallassa ajetaan alas ?
Kommentit