Olen hämmästynyt siitä, kuinka voimakkaana kansaan on juurtunut turhautuminen äänestämiseen, ja katkeruuteen ,sekä vihaan päättäjiä kohtaan. Eikä uskota enää muutoksen mahdollisuuteen, vaan meidätkin luetaan samaan "pettäjien" joukkoon,vaikkei ole oltu vielä mukana.

 Tilanne on räjähdyspisteessä, ja ymmärrän sen nyt, kun olen kuunnellut ihmisten omakohtaisia tosikertomuksia siitä, miten yhteiskunta tänäpäivänä toimii.

1. Jo sota-aikana pokasahalla pilkkeitä tehnyt vanhus, joka lastenkasvattamisen ohessa  tehnyt valtavan päivätyön isänmaan rakentamiseksi, saa 440€ bruttotulon kuukaudessa.

2.  Yksinhuoltaja / opinnoissa käyvä juuri yli 400€.kk. perheentulot.

3.  Veljensä itsetuho ajatuksista viranomaisille kertovan asialle ei tehdä mitään. Sitten jäljet johtaa Oulun rannasta jäälle ja sieltä sulaan. Hän menee poliisille kertomaan pyytäen etsintöjä. "Ei kannata , siinä on veden virtausta"

4.   Työn hakija saa työtä 4t./pv.  7€ /t. on 28€ /pv.  Ei saa soviteltua päivärahaa, kun ei ole ollut työtä kahteen vuoteen. Ei siis saa työttömyyskorvausta, vaikka on puolet ajasta työtön. Eikä toimeentulotukea, koska tulot yli toimeentulotuen laajan perusosan.  HÄN KYSYY  millä turvataan elämisen mahdollisuus ?

Tuntuu käsittämättömältä tällaiset kertomukset aikana, jolloin vallassaolijat kehuu Suomen vauraammaksi kuin koskaan ja kansantulo ennätysmäinen ja on kuulemma jakovaraa.  On optiomiljonäärejä, on vara antaa Amerikkalaisille osinkotulot verovapaana  100milj. euron menetys.

  Tuntuu ettei ole turhaan vaalikenttiä kiertänyt. Muutokselle oikeudenmukaiseen ja pienen ihmisen  huomioivaan politiikkaan on todella tarve ja kiire.